Älä äänestä Persuja! Etnonationalismin vaarasta ja äärioikeistoyhteyksistä
Perussuomalaiset ovat viime aikoina johtaneet kannatuskyselyissä, ja viimeisimmissä 19-21% vastaajista sanoi kannattavansa puoluetta. Tämän puolueen imago ja pääsanoma on tyypillistä nationalistista ja porvarillista oikeistopopulismia, joka ei puheenjohtajan mukaan pyri vaihtamaan vallitsevaa järjestelmää. Puolueen sisällä ja ympärillä pyörii kuitenkin myös radikaalimpia toimijoita jotka tuskin ovat piilossa mutta jotka harvoin otetaan tarpeeksi tosissaan. Puolueen ja laajemman äärioikeiston vaaraa vähätellään äänestäjien taholta, koska heidän mielestään johtaja Jussi Halla-Aho on,vain rationaalinen,ei-rasistinen mies joka vain kritisoi suomalaisen yhteiskunnan ongelmia, joita muut suuret poliittiset puolueet eivät ota huomioon tarpeeksi. Tämä tekee puolueen rasismista käytävästä keskustelusta vaikeaa, koska oppositio on myös mustamaalattu. Puolue vastustaa ‘haittamaahanmuuttoa’ yhtenä pääteemanaan ja tätä linjaa perustellaan väitetyillä taloudellisilla ja sosiaalisilla kustannuksista, mutta entistä useimmin useimmin puolueen kannattajista vastustavat hysteerisen muukalaisvihamielisesti maahanmuuttoa sellaiseen pelkoon perustuen, jonka mukaan Suomalainen kansa on kuolemisuhan alla ‘väestönvaihdon vuoksi’ ja että jopa massapalautusten keinoin saada täytyisi saada ‘vieras väestö' karkoitettua. Näkemys vieraasta väestöstä on kuin kalteva pinta, jota Persuja radikaalimmat hyödyntävät siirtäessään vieraan ja epälegitiimin väestön kategorian käsittämään 'laittomien maahanmuuttajien' lisäksi kantaväestöön kuulumattomat kokonaan.
Perussuomalaiset pelottelevat jatkuvasti äänestäjiä maahanmuuttajilla, niin kuin he olisivat vain ongelmia eivätkä ihmisiä. Suomea pelotellaan ns. “Ruotsin kohtalolla.” ja joidenkin ruotsalaisten kaupunkien kohtaamat ongelmat dekontekstualisoidaan ottamatta huomioon niihin vaikuttavat muuttujat, kuten kasvavan sosioekonomisen epätasa-arvon kontekstin,joka linkittyy uusliberaaliuuteen. Samalla väitetään välttämättömäksi, että 'turvallinen Suomi' on historiaa ja että pian osanamme on vain turvattomat kadut ja palavat autot. Monet puolueen kannattajista ovat nostalgisia jonkinlaista kuviteltua homogeenista Suomea kohtaan,joka pitäisi ‘palauttaa’ tuomalla 'Suomi takaisin.', mikä on muutoksenvastainen ja ksenofobinen sloganim Perussuomalaistem pessimistinen näkemys tulevaisuudesta perustuu suomalaisen yhteiskunnan joihinkin todellisiin ongelmiin, kuten väestön ikääntymiseen ja integraation haasteisiin, joihin perussuomalaisilla ei toisaalta ole tarjolla muuta kuin maahanmuuton vähentämistä. On silti huvittavaa, että Nationalistien piilo apokalyptinen ajattelu on nousussa aikana, jolloin Suomea ylistetään kansainvälisesti enemmän kuin koskaan ja jolloin maamme on saavuttanut hyvinvoinnin tason, jota aikaisemmat sukupuolet eivät ole päässeet yhtälaisesti koskettamaan. En väitä ettemmekö eläisi epävarmoja aikoja juuri nyt mutta uskon, ettei Perussuomalaisilla ole juurikaan muuta tarjottavaa kuin öyhytystä ja taantumuksellisia ratkaisuja.
Perussuomalaisten politiikka ja propaganda on vetoaa rasisteihin. Perussuomalaisten puolueohjelmissa ei kuitenkaan suoranaisesti viitata rotuvihaan tai puhuta rotuasioista, vaan niissä keskitytään ‘haitamaahanmuuton’ ongelmiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö puolueen sisällä ja sen ympärillä olisi radikaaleja etnonationalisteja, jotka perustavat politiikkansa täysin rotuun. Etnonationalismi on politiikkaa, jonka mukaan tietyn kansallisvaltion asukkaiden pitäisi omata juuri tietynlaiset geneettiset juuret. Joilakkin Perussuomalaisten tämän hetkisillä kuntavaaliehdokkailla on yhteyksiä esim. korkean profiilin Sisulaisiin, esim. yhteen entiseen korkeassa asemassa olleeseen persunuoreen , joka nyt poseraa julkisesti jonkun etnon kanssa, jonka Twitter-käyttäjä sisältää numeron 1488. Kyseisessä kuvassa sanotaan, että Suomessa yli 500 vuotta asuneen romaniväestön pitäisi palata takaisin kotimaahansa nimenomaan geneettisen rotunsa vuoksi. (1488 viittaa valkoisen ylivallan kannattajien sloganiin "We must secure the existence of our people and a future for white children" ja 88 taas kirjaimiin HH elikkä Heil Hitler”. ) Nähdäkseni perussuomalaisten kannattaminen ja äänestäminen on viesti siis siitä, että tällaiset julkiset yhteydet ovat niiden äänestäjille okei. Toisaalta voi olla kyse siitä, että kansalaisten poliittinen lukutaito on ontuvaa, mikä on ymmärrettävää sillä Suomalaisessa yhteiskunnassa keskustelu poliittisesta rasismista on lapsen kengissä. Tässä artikkelissa käyn lyhyesti läpi miksi Perussuomalaisia ei kannata äänestää. Muutamia syitä on se, että Perussuomalaiset eivät edistä todella maahanmuuttajataustaisten integrointia ja hyväksyntää mutta he kyllä edustavat talouskuripolitiikkaa, työväen kyykyttämistä ja irrationaalisen rasismin normalisointia yhteiskunnassa.
Perussuomalaisten äärioikeistolaiset yhteydet
Suomen äärioikeistolainen skene on ymmärrettävä muutamaa puoluetta laajempana järjestöjen, aktivistien ja myötämielisten yksilöiden verkostona, joka usein jakaa yhteiset sosiaalisen median tilat ja joka pyörii perussuomalaisten puolueen aktiivien ympärillä harvojen muiden radikaalien puoluehankkeiden joukossa. Tästä on osoituksena se, että monet perussuomalaisten jäsenet tekevät julkisesti tai yksityisesti yhteistyötä esimerkiksi valkonationalististen toimijoiden kanssa, joilla ei ole virallista jäsenyyttä puolueessa mutta jotka ovat kuitenkin sidoksissa puolueessa valtaa käyttäviin toimijoihin yhteisten puolueen ulkopuolisten järjestöjen ja ihmissuhteiden kautta.
Ideologisesti ja retorisesti radikaaleimmat aktivistit löytyvätkin kiistatta itse puolueorganisaation ulkopuolisista piireistä, joissa saattaa kuitenkin olla persuja tai heidän kannattajiaan mukana. Perussuomalaisten paikalliset ja valtakunnalliset edustajat ovat kuitenkin osoittaneet kykenevänsä erittäin häiriiintyneeseen retoriikkaan puolueen edustajina toimiessa myös, kuten esimerkiksi tässä postauksessa näkvvän Tampereen kuntavaaliehdokkaan kohdalla, joka nimenomaisesti toteaa haluavansa vähentää ulkomaalaisten määrää kaupungissaan. Tämä muistuttaa etnonationalistista logiikkaa, jossa eri etniset ryhmät nähdään toisiaan vastaan taistelevina demografisina prosenttilukuina, sen sijaan,että kyse olisi monenlaisista ihmisistä, joilla on erilaiset taustat ja persoonallisuudet. Sama logiikka esiintyy myös rasistisessa terrorrismissa, kuten Christchurchin ja London,Ontarion tapauksissa.
Joskus jopa selvemmin väkivaltaisempaa retoriikkaa esitetään rangaistuksetta ja mediamuistiin jäämättä, kuten Persujen Turun alueen paikallisen puheenjohtajan Jyrki Ålandin tapauksessa, jossa hän sanoi, että "Corona-siivous" tekisi hyvää Varissuolle, hänen kaupunkinsa lähiölle, joka tunnetaan suuresta maahanmuuttajataustaisesta väestöstään. Tämä huomautus sivuutettiin vitsinä, ja puolue vain varoitti häntä, ja hän sai samalla säilyttää ehdokkuutensa sekä asemansa puolueessa. Tämäkään ei ole yksittäistapaus, vaan puolue on täynnä nykyisiä ja entisiä jäseniä, jotka ovat avoimesti ilmaisseet halveksivansa rotusekoitukseen osallistuvia jäseniä ja kannatavansa fasismia. On myös muslimisiirtolaisista väkivaltaisesti puhumista (monia esimerkkejä löytyy tältä erinomaiselta työntekijöiden rasisminvastaiselta sivulta), ja on jopa tapaus, jossa saatiin selville,että paikallisen poliitikon talossa liehui ulospäin hakaristilippu ikkunan vieressä. Suurimmalla kansallismielisellä verkkofoorumilla eli Hommassa on kirjottaessa jopa 41 sivua pitkä ketju Perussuomalaisten möläytyksistä, joita puolueaktiivit ovat sanoneet. Kaikkia näitä ja monia muita mainitsemattomia tapauksia voisi pitää pienen radikaalisiiven tekoina, mutta puoluejohdolla itsellä ei ole puhdasta pöytää, vaikka se onkin pyrkinyt puhdistamaan puolueesta kaikkein päättäväisimmät rotunationalistit ja ottamaan etäisyyttä heistä.
Perussuomalaiset näyttäytyy kohtuullisena oikeistopopulistisena puolueena, mutta tekee tiivistä yhteistyötä radikaalien toimijoiden kanssa, joilla on sekä yhteisiä intressejä että ideologista samansuuntaisuutta heidän kanssaan. Seuraavassa esitellään joitakin selkeimpiä organisatorisia yhteyksiä "ei rasistisen" perussuomalaisten ja ulkoparlamentaarisen äärioikeiston välillä.
Etnonationalistinen järjestö "Suomen Sisu" on piste, joka yhdistää perussuomalaiset puolueen ulkopuolisiin radikaaleihin päällekkäisien jäsenyyksien kautta; perussuomalaisten keskeiset poliitikot ovat tai ovat olleet (mukaan lukien perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-aho vuoteen 2019 asti) osa tätä järjestöä, jolla on aiemmin ollut kytköksiä avoimen kansallissosialistiseen ajatteluun, kuten mm. organisaation aiemmat lukulistat paljastavat. Monet sen jäsenistä, mukaan lukien kaksi perussuomalaisten puolueen jäsentä, nähtiin surullisenkuuluisasti myöhemmin kielletyn ja väkivaltaisen äärioikeistolaisen uusnatsijärjestön P*hjoisen V*astari*taliikkeen jäsenten ja muiden äärioikeistolaisen skenen vaikuttajien kanssa poseraamassa samassa kuvassa. Mukana oli myös Timo H*nnikäinen S*rastus-verkkolehdestä, joka on taantumuksellisen oikeiston keskeinen metapoliittinen työkalu. Tämä kuva lakaistiin myös lopulta maton alle onnettomuutena, jälleen yhtenä yksittäistapauksena, vaikka siitä pieni kohu nousikin. Suomen S*isu väittää olevansa isänmaallinen järjestö, joka kiistää myötämielisyyden uusnatsijärjestö P*L:ään ja sen sivujärjestöihin, mutta Sisu edustaa silti rasistista käsitystä kansalaisuudesta. Sisulla on myös useita jäseniä, joilla on suoria yhteyksiä kansainväliseen valkoisen nationalismin liikkeeseen, kuten Ti*na Wiik ja J*nes Lokka, joista ainakin ensin mainittu puhuu usein "roturealistisia" puheita.Mainitsemisen arvoinen on myös heidän ystävänsä T*ukka Kuru, entinen perussuomalaisten nuorten jäsen, joka on tunnettu antisemitistisistä ja rasistisista postauksista sosiaalisessa mediassa ja joka on itse käynnistänyt uuden radikaalin poliittisen puolueen, s*nimustan liikkeen, joka ammentaa värinsä vanhasta suomalaisesta fasistisesta liikkeestä. Lisäksi todisteena äärioikeistolaisuudesta on Sisun entinen, vasta vuonna 2013 poistettu suositusluettelo, joka sisälsi teoksia sellaisilta natsi- ja uusnatsi-ajattelijoilta kuin Helmut Stellrecht, Alfred Rosenberg, David Duke ja Derek Holland. Perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja kuului Sisuun ennen Perussuomalaisiin liittymistään, ja järjestö osallistui samoihin kansainvälisiin äärioikeistolaisiin tapahtumiin sellaisten fasististen puolueiden kanssa kuin BNP, NDP ja Forza Nuova. Nykyään, joillakin perussuomalaisten merkittävimmistä politiikoista on tärkeitä rooleja Suomen Sisun sisällä, ja puolue on radikalisoitunut rajusti, samalla kun Sisun jäsenet ovat vuodesta 2017 lähtien ottaneet vahvemman otteen perussuomalaisesta puolueesta ja lisänneet järjestön poliittisten virkojen määrää. Nykyinen johtaja on entinen perussuomalaisten nuorten jäsen ja paikallispoliitikko H*nri H*utam*ki, jolla on julkisia kontaktejavannoutuneisiin fasisteihin ja sisulaisiin, jotka käyttävät symboleja, jotka liittyvät nimenomaisesti natsi-SS:n symboleihin ja jotka ovat yleisiä valkonationalistisessa äärioikeistossa.
Yhteistyö Perussuomalaisten ja puolueen ulkopuolisten radikaalien välillä ulottuu Sisua laajemmalle erinäisten yhtenäiskytkösten kautta. Radikaalisti etnonationalistisen ja ehkä jopa kansallissosialistista ja rasistista vaikutusvaltaa edusti ennen puolueen nuorisojärjestön "etnonationalistinen" siipi, jonka puolue myöhemmin lakkautti kokonaan liian julkisen rasistisen linjansa ja emopuoluetta vastaan tapahtuneen jatkuvan kapinnoinnin vuoksi. Tämä kampajointi oli osa agitointia, joka oli mahdollista koska etnot olivat vallanneet perussuomalaisista nuorten sisältä kriittisen määrän johtopaikkoja, jota käytettiin Suomalaisen Nationalismin radikalisoimisen tehtävään. Erityisen huomionarvoinen esimerkki on p*rsunuorten jakama mainos, jolla vedottiin 'vääränväristen' maahanmuuton estämiseen. Tämän aikaisista perussuomalaisista nuorista useat monesti poseeravat uusnatsilogojen kanssa kuvissa nykyään ja he ovat monella tapaa luoneet uuden sukupuolen Suomalaisia valkonationalisteja aktivisteja, joiden politiikka muistuttaa paljolti ulkomaalaista identitääri ja vaihtoehto-oikeistoliikettä. Iso osa tästä etnoporukasta toimii metapoliittisesti mutta myös poliittista vaikutusvaltaa käytetään uusien projektien kautta. Monet näistä etnoista ovat myös Suomen S*sun aktiiveja. Perussuomalaiset perustivat hiotumman ja puolueelle suotuisamman nuorisojärjestön hyväksi, joka vaihtoi uuden nuorisojärjestön linjauksen ekspliittisestä rasismista ja fasismista puhdistettuun konservatiiseen ja islaminvastaiseen suuntaan. Tämä on aiheuttanut jännitteitä äärioikeistolaisen liikkeen sisällä, mutta ei ole poistanut puolueen ulkopuolisen äärioikeistolaisen nuorisoaktivismin vaikutusta Suomalaiseen nationalismiin: entisistä perussuomalaisista nuorista koostuva Uudenmaan osasto päätyi säilyttämään toimintansa ja nimesi uuden ryhmittymän U*denmaan Ak*eliksi. Järjestön symbolit muistuttavat selvästi muita fasistisia symboleja, kuten Oswald Mosleyn British Union Of Fascists -järjestöä, ja sen logo muistuttaa hakaristiä. Lisäksi järjestö on osallistunut äärioikeiston maailmanlaajuisiin kampanjoihin, joilla muistetaan heidän omaa lähes myyttistä marttyyriään To*my Lindhiä. Sen toimintatavat muistuttavat kansainvälisesti tunnettuja valkonationalistisia identitääri-organisaatioita kuten Brittiläistä P*triotic Alt*rnativea. Tämä lakkautetun Perussuomalaisten Nuorten jäsenistä koostuva etno nationalistinen järjestö ei ole muodollisesti irrottautunut Perussuomalaisesta puolueesta, vaan järjestöllä on ainakin kolme henkilöä, jotka ovat ehdolla puolueen kautta kunnallisvaaleissa. Järjestön julkinen aktiivisuus osoittaa, ettei rotunationalismi ole enää edes piilossa rakenteellisesti rasististen instituutioiden sisällä vaan, että Suomessa saa entistä enemmän tehdä julkisesti etnonationalistista toimintaa ilman edes kritiilliä valtaosalta väestöä.
Toinen tärkeä palapelin pala on Kansallismielinen Liitouma, joka on eri äärioikeistolaisista järjestöistä tulevien nationalististen voimien yhteenliittymä. Julkisia jäseniä ovat muun muassa potkut saaneita perussuomalaisten puoluepoliitikkoja ja uusnatsijärjestöjen, kuten SOD:n ja P*L:n, jäseniä. Monet nykyiset perussuomalaiset poliitikot ja aktivistit ovat liittyneet tähän koalitioon, joka tunnetaan lähinnä nyt unohdetusta salaperäisestä "kesäleiristä", jossa aktiiviset uusnatsit ja silloiset perussuomalaiset puolueen jäsenet julkaisivat kuvia itsestään ampumassa kuvia aktiivisista suomalaisista vasemmistopoliitikoista.
On myös vähemmän suoria organisatorisia yhteyksiä. Perussuomalaisten puoluepoliitikot ovat rutiininomaisesti pitäneet puheita tilaisuuksissa, joita ovat järjestäneet erityisen sakeat, LGBT-foobiset ja rasistiset "Suomen kansa ensin" ja "Rajat Kiinni" -liikkeet sekä nykyään säännöllisesti järjestettävä 188 Kukkavirta, jossa N*M:n uusnatsit, maahanmuuttajavastainen katupartioliike Soldiers of Odin, FDL ja erilaisten äärioikeistolaisten ääriryhmien jäsenet ovat marssineet yhdessä perussuomalaisten paikallisten ehdokkaiden ja kansanedustajien kanssa yrittäessään politisoida vuoden 2017 Turun terrori-iskun muistotilaisuutta. Viimeaikainen esimerkki on myös FIXIT-mielenosoitukset, joissa puhujina oli tunnettuja perussuomalaisia puoluepoliitikkoja, kuten entinen presidenttiehdokas Laura Huhtasaari ja Gustav Kasselstrand, joka tunnetaan identitaarista suuntausta edustavan Ruotsalaisen AFS:n johtajana, sekä Kremlin kytköksistä syytettyjä aktivisteja, mukaan lukien J*rno Ekman new-age -henkisestä koronavirus-keptisestä Kristallipuolueesta. Lisäksi yksi FIXIT puhujista oli perussuomalaisten paikallispuolueen jäsen, joka on todennut, että "tarvitsemme paremman suunnitelman kuin Hitler" pakolaisten suhteen muiden möläytysten lisäksi. Näitä mielenosoituksia markkinoi myös aiemmin mainittu K*nsallismi*linen L*ittouma, mikä kertoo siitä, että suomalaiset valtavirran kansallismieliset, joilla on virallista poliittista valtaa, ja ääritoimijat jakavat tapahtumia, joissa suurin osa julkisista kieltämisistä vaikuttaa puhtaasti retorisilta eikä niitä näytetä otettavan kovin tosissaan liikeen sisällä.
Verkkoalustat ja oikeistonationalistinen radikalisaatio
Tämä on luultavasti vain jäävuoren huippu. On olemassa järjestäytymättömiä tapoja, joilla perussuomalaisten monet jäsenet auttavat jopa parlamentaarisia edustajiaan radikaalimpien toimijoiden agendaa.
Ensinnäkin Suomessa on elinvoimainen äärioikeistolainen internetkulttuuri, joka perustuu Ylil***an kaltaisiin sivustoihin, jotka ovat paikallinen vastine 4chan:in /pol/ kaltaisille kansainvälisille keskustelupalstoille, jotka ovat tunnettuja äärimmäisestä rasismista ja uusnatsismista. Yl***uta on anonyymisyytensä vuoksi toiminut niin persujen kuin uusnatsijärjestöjen kasvualustana pitkään.Käyttäjäkunta koostuu valtaosin nuorista kantasuomalaisista miehistä, ja vaikka kaikki käyttäjät eivät ole äärioikeistolaisia, rasistiset ja nationalistiset narratiivit ovat siellä hegemonisia. Erilaiset keskustelusovellukset, kuten Telegram, joissa ei käytännössä ole sensuuria, ovat luonteeltaan vielä synkempiä ja tarjoavat keskeisen turvallisen tilan radikalisoijille ja ääriaineksille eri puolilla maailmaa, mukaan lukien toimijoille Suomessa.
Lisäksi on olemassa nimenomaan poliittisesti suuntautunut kansallismielinen keskustelupalsta Homma, joka on saanut alkunsa nykyisen johtajan ja kulttisankarin Jussi Halla-ahon blogista. Monet poliitikot yli kansallismielisten puolueiden ovat olleet aktiivisia tällä foorumilla, jossa suuri osa nykyisestä skenestä on alunperin peräisin. Tämän keskeisen verkkosivuston käyttäjäkyselyssä havaittiin, että 49,6 %, eli lähes puolet foorumin käyttäjistä identifioituu etnonationalisteiksi. Lisäksi, foorumilla on ollut banneri, jossa väitetään, että monikulttuurisuus on käytännössä kansanmurhaa, joka on tyypillinen äärioikeistolainen näkemyys suhteessa monietnisyyteen. Tämä on ehkä osoitus oikeiston kasvavasta siirtymisestä kohti rasistista etnonationalismia internet-foorumeiden tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta.
Nationalistisen oikeiston eri toimijoita Suomessa yhdistävät lukuisat vaihtoehtoiset mediafoorumit, joihin kuuluu puolueisiin sidoksissa olevia lehtiä, jotka saattavat kritisoida muita toimijoita oman nationalisminsa ulkopuolella, mutta niiden kontribuutioissa- ja kommenteissa on huomattavaa päällekkäisyyttä yli organisaatiorajojen. Näihin medioihin kuuluu mm. ns. sakeiston lisäksi myös kielletyn uusnatsijärjestön jäsenten ylläpitämä sivusto, joka hyökkää usein perussuomalaisten puolueen toimijoita vastaan ja markkinoi samalla kyseistä puoluetta auttavaa sisältöä, silloin kun tätä pidetään uusnatsien kannalta suotuisana. Perussuomalaisten paikallispoliitikot ovat jakaneet tämän radikaalin sivuston sisältöä somessa, mikä osoittaa, miten vähän pidättyvyyttä maallikkojäsenillä on yhä useammin. On myös erityisen vinksahtaneita uutissivustoja, kuten MV-m*dia ja l*iton lehti, jotka assosioituvat joihinkin toimijoihin jotka ovat tunnettuja sekä Kremlin-yhteyksistä että alhaisen rasistisen disinformaation ja toimittajien vastaisten trollikampanjoiden vuoksi.
Huolestuttavin kaikista media-alustoista on viime aikana suosituksi kasvanut L*VELI-niminen YouTube-live-ohjelma, jota pyörittää kaksi perussuomalaisten puolueen jäsentä, jotka antavat kritiikittömiä ja jopa myönteisiä puheenvuoroja kaikennäköisille henkilöille, myös sellaisille jotka jakavat antisemitistisiä ja rasistisia näkemyksiä poliittiset päämäärät mielessään. Lisäksi heillä monesti vieraana on tunnetuimpia perussuomalaisen puolueen jäseniä, Qanon-tyyppejä ja COVID-19-salaliittoteoreetikkoja. He tarjoavat heille kritiikittömän alustan sananvapauden verhon turvin. He tekevät sen journalistisesti ja eettisesti vastuuttomalla tavalla, joka varmasti vakuuttaa hyväuskoiset ja poliittisesti kouluttamattomat. Nämä kaksi aikuista miestä väittävät antavansa tilaisuuden kaikille, jotka haluavat esittää näkemyksensä mutta poliittisen edustuksen osalta he ottavat ylivoimaisesti mukaan äärioikeistoon sidoksissa olevia henkilöitä ja vaikuttavat näin vahingollisesti nuoreen yleisöönsä.
Perussuomalaisten kansanedustajalla S*bastian Tynkkyisellä, joka edustaa tavanomaisempaa oikeistopopulistista politiikkaa, on myös suhteellisen suuri YouTube-yleisö, mikä on hyödyksi puolueelle sillä homoseksuaalisessa rotujen välisessä parisuhteessa elävänä miehenä hän voi tokenisesti pinkkipestä homoseksuuaalisten oikeuksien suhteen taantumuksellisen, samalla kun puolueen suosio perustuu monesti vähemmistöjen demonisointiin: esim. Hän luo julkisuudessa mielikuvaa itsestään "kansanmiehenä", samalla kun hän itse on ajanut islamin "kitkemistä" Suomesta. Hän esiintyy anti-elitistinä ja esittää itseään modernin inklusiivisena patrioottina, samalla kun hänen puolueensa ajaa johdonmukaisesti lisää talouskuria, leikkauksia ja yleistä porvarillista talouspolitiikkaa, joka vahingoittaa työtätekeviä ihmisiä. On vaikea tietää hänen todellisia aikomuksiaan, mutta tuottaessaan niin paljon propagandaa perussuomalaiselle puolueelle, hän ja monet muut nuoremmat puolueen jäsenet, tietämättään tai muuten, kaunistelevat perussuomalaisen puolueen todellista luonnetta. Erityisen haitallista on väittää perussuomalaisten puolueen olevan etnisesti inklusiivinen, kuten Tynkkynen esittää, kun sen politiikka ja monien sen jäsenten asenteet osoittavat toisin. Tietysti, perussuomalaisilla on maahanmuuttajataustaisia jäseniä mutta se ei poista sitä,että puolueella on suuri rooli rasismin ja muukalaisvastaisuuden normalisoinnissa Suomessa.
Voidaankin sanoa, että nationalistinen oikeisto on kaapannut itselleen relevantin siivun suomalaisesta internet kulttuurista ja yritykset vastustaa heidän haitallisia narratiivejaan ovat hyvin vähäisiä. On varsin hälyttävää, että L*EVELIn kaltaiset YouTube-kanavat ovat kasvamassa nopeasti S*bastian Ty*kkysen kaltaisten ohi, sillä L*VELI on selvästi vielä radikaalimpien ajatusten foorumi. YouTuben ja sosiaalisen median aiheuttaman oikeistoradikalisoitumisen yleisyydestä on keskusteltu paljon kansainvälisesti: kun nuoret kirjautuvat YouTuben suomalaiselle puolelle, he näkevät todennäköisemmin näitä oikeistolaisia sisällöntuottajia aina porvaripoliitikoista populisteihin kuin mitään kanavia, jotka kritisoivat heidän ilmeisen propagandistisia kertomuksiaan tai tarjoavat ei-oikeistolaista perspektiiviä politiikasta.
Perussuomalaisten puolueen tuplahyökkäys: Uusliberalistinen talouskuri ja etninen poissulkeminen
Perussuomalaisten nousu on kiistatta oire siitä, että kapitalismi on jälleen kerran kriisissä. Kun voittoaste alkaa laskea, kapitalistiluokan ja pikkuporvarillisten yritysomistajien on kiihdytettävä työntekijöiden riistoa pysyäkseen pinnalla yhä epävarmemmaksi käyvässä globaalissa voittokilpailussa. Nykyinen taantuma on tyypillinen ajanjakso, jolloin porvariston tunnepitoiset lietsonnat vähemmistöjä vastaan ja ulkopuolisia pahoja juonittelijoita vastaan saavat massat entistä voimakkaammin luopumaan rikkinäisen järjestelmän kritiikistä ja työväenluokan puolesta käytävästä taistelusta. Tämän sijaan he keskittyvät tappelemaan keskenään. Fossiilikapitalistit levittävät monissa maissa ilmastonmuutoksen kieltämistä, mutta perussuomalaisten kohdalla se on onneksi lievää, johtuen luultavasti siitä, että nämä teollisuudenalat ovat Suomessa poliittisesti vähemmän merkittäviä, mutta vastarinta talousjärjestelmän uudistamiseen ja vihreyttämiseen tähtääviä toimenpiteitä kohtaan on isossa osassa puolueen itseidentiteettiä. Silti muut porvariston taantumukselliset ryhmittymät tukevat perussuomalaisia; perussuomalaiset saa nyt toiseksi eniten kannatusta hyvin ansaitsevilta ihmisiltä, lähes yhtä paljon kuin perinteisesti porvarillinen Kansallinen Kokoomus. Puolueen kannatuspohjan analyysi osoittaa, että tilanne on kuitenkin monimutkaisempi: Perussuomalaiset näyttäisi saavan kohtuullisen määrän kannatusta myös alemmilta luokilta. Johtaja Jussi Halla-Ahon huomiot osoittavat kuitenkin, että porvarillisen Kansallisen Kokoomuksen puolueen kiristyvä kilpailu äänestäjistä on tehnyt entistä selvemmäksi, että luokka, jonka puolesta perussuomalaiset talouspolitiikallaan taistelee, on kapitalistiluokka. Tämä vastaa fasistisille puolueille tyypillistä kaavaa kautta historian: ne aloittavat usein retoriikalla, jonka tarkoituksena on vedota työväenluokkaan, mutta koska niiden luokkasovittelevaa sanoma ei toimi yksin työläisten saamisessa puolelleen, ne joutuvat tukeutumaan kapitalistisiin intresseihin, joita niiden johto yleensä todellisuudessa koko ajan kannatti todellisen luokkaintressinsä puolesta. Jussi Halla-Aho puhuukin nimenomaisesti sen puolesta, että työntekijöiden suojelua ja ammattiliittoja, työväenluokan vallan ja edunvalvonnan käsivarsia, on heikennettävä. Säästötoimet, yksityistäminen ja kaikki muut uusliberalismin aseet peitetään "kansan puolustamisen" taakse. Näin syntyy ristiriita: on tarve tehdä omasta maasta "jälleen suuri" tai tuoda "Suomi takaisin" vahvistamalla oman maan kapitalistien ja imperialistien vaikutusvaltaa muiden maiden kapitalisteja ja imperialisteja vastaan ja tarve voittaa kansanjoukot puolelleen. Tämä ei tarkoita sitä, että kapeakatseinen kansallismielinen ideologia olisi pelkkä kapitalistinen väline; sillä on todellisia kannattajia, mutta tämä ideologia on hyödyllinen uusliberaalin politiikan kannalta, aivan kuten monikulttuurinen kapitalismi on hyödyllinen työkalu pääoman muille ryhmittymille. Kun on kyse luokkaintresseistä, ei myöskään ole väliä, mihin kannattaja subjektiivisesti tunnustaa uskovansa; on objektiivinen tosiasia, että perussuomalaisia johtaa pikkuporvaristo, joka on verkostoitunut maailmanlaajuisesti muiden pikkuporvarien ja kapitalismin kanssa, jotka vastustavat sosialismia ja sosialidemokratiaa ja joiden etujen mukaista on näin ollen vastustaa rasisminvastaisuutta ja sen kautta saavutettua työväenluokan yhtenäisyyttä pomoja vastaan.
Perussuomalaisten ja muiden Suomessa radikalisoituvien oikeistolaisten toimijoiden hiipivä uhka ei ole uhka vain työväenluokalle vaan myös suomalaisen yhteiskunnan valtavirran ulkopuolisille yhteisöille. Retoriikassa monet perussuomalaisten poliitikot korostavat, että "integroituneet" (tätä ei koskaan määritellä kunnolla) maahanmuuttajat ovat tervetulleita, mutta integroitumattomien tulisi palata sinne, mistä ovat tulleetkin, näkemys, joka tosiasiassa sulkee ihmiset mielivaltaisin perustein pois. Tämä ajatus on luonnollisesti monien suomalaisten mieleen; väittäisin, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ongelmaa yksittäisten maahanmuuttajien kanssa, jotka oppivat suomalaiset tavat, tekevät kovasti töitä ja eivät aiheuta ongelmia. Tämä ei kuitenkaan ole se miten vähemmistön edustajia kohdataan Suomessa. Eikä se ole sitä, mitä perussuomalaisten politiikka aiheuttaa. Virallisesti puolue haluaa assimilaatiota palautusten kautta; tämä on radikaalia verrattuna vallitsevaan tilanteeseen, jossa jokainen saa puhua omaa kieltään ja harjoittaa omaa uskontoaan omissa yhteisöissään, mutta vaatimuksena se ei ole yhtä radikaali kuin se, että etnisten vähemmistöjen tai ei-toivotuiksi leimattujen "maahanmuuttajien" pitäisi lähes jokaisen lähteä maasta, mikä lienee monien perussuomalaisten kannattajien todellinen toive.
Nykyinen perussuomalaisten puoluejohtaja Jussi Halla-Aho nousi alun perin julkisuuteen, koska hänen on katsottu sanovan kiistanalaisia totuuksia köyhistä, ei-valkoisista maista tulevien maahanmuuttajien epäonnistuneesta integroitumisesta yhteiskuntaan. (yleisö harvoin välittää venäläisistä tai virolaisista maahanmuuttajista) Silti perussuomalaisella puolueella ei ole halua parantaa näiden maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen tilannetta tai heidän nationalistinen politiikka sulkee heidät implisiittisesti pois siitä, kuka pitäisi auttaa. Monet perussuomalaisten puoluepoliitikot näkevät ulkomaalaistaustaiset ihmiset maahantunkeutujina, jotka ovat korvaamassa kantaväestön, ja näin ollen he eivät koskaan hyväksyä tiettyjä yhteisöjä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kaikki ongelmat niin vähemmistöyhteisöissä ja sen ulkopuolella laitetaan täysin maahanmuuttajaväestön syyksi johtuen heidän huonommaksi väitetystä "kulttuurista". Samalla kielletään kasvavan eriarvoisuuden systeemiset juuret ja etnisten vähemmistöjen todistetusti kohtaamat vaikeudet sekä työllisyydessä että mahdollisuuksien suhteen laajemmin. Kotouttamis- ja sopeuttamis pyrkimysten edistämisen sijaan, perussuoamalaiset näyttävät vastustavan todella monia käytännönläheisiä keinoja, jotka voisivat auttaa maahanmuuttajia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien kotouttamisen rahoittamista politiikalla, joka tutkimusten mukaan auttaa parantamaan heidän sosioekonomisia asemia vastaan hyökätään suoraan ja se nähdään lähinnä kantaväestöltä pois otettavana rahana. Tämä nollasummalogiikka asettaa kantaväestön ja maahanmuuttajien edut vastakkain, vaikka olisi molempien yhteisöjen etu, jos kaikilla olisi tasavertaiset toimintaedellytykset. Vastustus sisältää siis myös sellaisten toimien hylkäämisen, joilla pyritään torjumaan sitä niin uhkaavaa gettoutumista ja ongelmallisten yhteisöjen sosioekonomista keskittymistä tietyille alueille, josta perussuomalaiset niin tunnetusti varoittavat. Tämä johtuu siitä, että Jussi Halla-ahon kaltaisten henkilöiden mukaan mikään lista aktiivista poliittista interventiota ei kykene integroimaan "kehitysmaista" tulevia ihmisiä, mikä implikoi pessimististä ja essentialistista näkemystä, joka tuomitsee tietyt yhteisöt alempaan asemaan. sillä he eivät vain kykene saavuttamaan parempaa asemaa kuin se mikä heillä on nyt. Tämä näkemys on luonnollisesti vastoin monien maiden kokemuksia, joissa etniset vähemmistöt ovat monien sukupolvien jälkeen löytäneet, jos eivät täydellisen, niin ainakin paremman paikan omassa yhteiskunnassaan. Eräs etnonationalistinen perussuomalaisten valtuustoehdokas eräässä suuressa suomalaisessa kaupungissa perusteli tällaisen politiikan vastustamista sillä, että :"ongelmien keskittäminen pienemmälle alueelle tekee ne selvemmiksi väestölle", mikä heijastelee kenties sellaista näkemystä vähemmistöistä, ,jossa ne nähdään vain pelkkinä välineinä, jotka voivat "luontaisella käytöksellään" osoittaa kansallismielisen agendan paikkansapitävyyden ja sen, että "maahanmuuttajia pitäisii lähettää enemmän takaisin", mikä on puolueen ilmoittama tavoite. Tämä selittää erityiset linjaukset, kuten kääntäjänpalvelujen vähentämisen ja "positiivisen syrjinnän" vastustamisen, sillä systeemiseen rasismiin puuttuminen ja uusien tulokkaiden kotouttamisen tukeminen eivät sovi yhteen yhtä ryhmää edustavan nationalismin kanssa. Voidaankin spekuloida, yrittävätkö jotkut Nationalistiset toimijat Perussuomalaisten ulkopuolella "meemittää" mahdollisimman paljon maahanmuuttajayhteisöjen epäonnistumisia, jotta nationalismi voisi nousta. Vaikuttaa selvältä, että mikään etninen nationalismi ei ainakaan yhdistäisi Suomen kansalaisia, sillä heidän ideologiat rakentuu erottelun ja poissulkemisen varaan. Jos siis oikeasti halutaan edistää kotoutumista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, Perussuomalaisilla tai millään muulla nationalistipuolueella kuten Sinimustilla ei ole mitään annettavaa. Heidän politiikkansa vahingoittaa kaikkia maan asukkaita, ja Perussuomalaiset osoittivat sen toteuttaessaan voimakasta uusliberalisaatiota opiskelijoita ja työväkeä kurittaen porvarillisessa hallituskoalitiossaan, jossa se hallitsi vuosina 2015-2019 ennen sisäistä hajaannustaan. Perussuomalaisista on tullut selvästi oikeistolainen, mikä tekee uskottavaksi sen, että perussuomalaisten hallituksella olisi nyt vielä pahemmat vaikutukset, varsinkin kun puolue ei ole tarpeeksi suosittu päästäkseen valtaan ilman uskomattoman kapitalistimyönteisen Kansallisen Kokoomuksen tukea. Ne jotka ovat eri mieltä voivat katsoa esimerkkiä siitä millaista politiikkaa muut oikeistopopulistiset puolueet ovat tehneet.
Vaihtoehto nationalistiselle oikeistolle?
On huolestuttavaa, että noin 19-21 prosenttia poliittisiin mielipidekyselyihin viime aikaisiin vastanneista on valmis tukemaan puoluetta, jolla on niin paljon selkeitä äärioikeistolaisia kytköksiä eikä mitään konkreettista tarjottavaa yksinkertaisesti siksi, että he eivät luota vallassa oleviin puolueisiin ja ovat tyytymättömiä maan maahanmuuttopolitiikkaan. Suomalaisena ymmärrän huolet maahanmuuton vaikutuksista suurten kaupunkien turvallisuuteen ja koheesioon. Tämä puolue ei ole siltikään vaihtoehto meille, jotka uskomme humanistisiin arvoihin ja haluamme vapaan yhteiskunnan, jossa ihmiset voivat elää ilman pelkoa syrjinnästä ja syrjäytymisestä. Tämä puolue ei ole vaihtoehto meille, jotka olemme kyllästyneet siihen, että työntekijöitä syytetään, kun eriarvoisuus kasvaa ja työmarkkinat muuttuvat epävarmemmiksi, josta Nationalistit syyttävät maahanmuuttajia (näitä ongelmia on olemassa ilmankin maahanmuuttoa) vaikka ongelmat johtuvat hallitsemattomasta globaalista kapitalismista. Puolueen jäsenet syyttävät pakolaisia ja demonisoivat heitä pakenemisesta, vaikka he ovat imperialististen sotien ja uuskolonialistisen sorron uhreja. Nationalistien Islamofobian, rasismin ja rasistisen etnonationalismin vähättelyn todellinen seuraus on se, että rasismi normalisoituu ja äärimmäisimmät toimijat näkevät etniset vähemmistöt pelkkinä demografisina tilastoina, jotka vievät tilat, jonka pitäisi kuulua yksinomaan valkoisille kansalaisille. Tämä ei ehkä ole johtavien poliitikkojen tarkoitus, mutta nämä asiat eivät ole irrallaan toisistaan. Minulle henkilökohtaisesti sopii hyvin massamaahanmuuton arvostelu kohtuullisissa rajoissa, mutta poliittiset käytännöt, jotka perustuvat väestönvaihto-narratiiviin tuovat myös esiin sen mukanaan barbarismin, joka on jo monesti johtanut vähemmistöjen murhaamiseen heidän rotunsa vuoksi ympäri maailmaa. Tällainen politiikka saa meidät myös jättämään huomiotta todelliset ongelmat, jotka ovat meille kaikille yhteisiä.
Toinen tärkeä keskustelunaihe ovat suomalaisen kansallisen aatteen taustalla olevat ydinoletukset, joita ei ole toistaiseksi tutkittu riittävästi. Monoliittisessa kansakunnan ja valtion käsityksessä pelkkä etnisen vähemmistön olemassaolo maan sisällä on uhka. Tämän ajatuksen poliittinen realisaatio vaarantaisi satojatuhansia kansalaisia, tekisi ihmisistä tarpeettoman vihamielisiä toisiaan kohtaan ja luo maksimaalisen rationaalisen poliittisen kentän. Radikaalioikeiston eksklusiivinen, vainoharhaisuudesta kumpuava käsitys monoliittisesta kansakunnasta antaa yksinkertaisen vastauksen kysymykseen siitä, mitä tarkoittaa olla Suomessa asuva suomalainen, ajatuksen lisääntyneen monimutkaisuuden nostaessa päätään, mutta on vähintäänkin kyseenalaista (lievästi sanottuna), onko heidän vastauksensa edes käyttökelpoinen. Kantasuomalaiset on helppo erottaa muista ryhmistä mutta tämä ei itsessään anna automaattista vastausta kysymykseen siitä, että kenen maahan voi tai pitäisi voida kuulua
Siksi tarvitaan erilaista politiikkaa.Viime kädessä tarvitsemme parempaa vaihtoehtoista kritiikkiä vallitsevaa politiikkaa kohtaan. Politiikan täytyy perustua työväenluokan yhtenäisyydelle eikä pikkuporvariston ja kapitalistien ajamalle jakautumiselle. Meidän on puututtava kaupunkiyhteisöjen ongelmiin tavalla, joka voimaannuttaa näitä yhteisöjä itseään eikä demonisoi ketään ihmisryhmää. Mielestäni meidän on myös ymmärrettävä, että monet ihmiset yksinkertaisesti elävät kuplissa, jossa rasistiset asenteet ovat syvälle juurtuneita, ja globaalissa tilanteessa, jossa ihmiset ovat huolissaan maidensa tulevaisuudesta nämä tulevat pintaan. Tässä kontekstissa on tärkeää yrittää pitää maltti ja yrittää valistaa ihmisiä.